Bad boys, bad boys. Whatcha gonna do, whatcha gonna do when they come for you?

Uutta informaatiota on tullut joka tuutista varmaan enemmän kuin mitä tulevat yliopistokurssit tarjoavat yhteensä, eli ensimmäinen viikko San Diegossa on mennyt vaihtareiden orientaatiossa. Yliopisto on tarjonnut paljon tietoa kursseille ilmoittautumisesta, muista akateemisista asioista, terveysvakuutuksesta ja kampuksella asumisesta, mutta päällimmäiseksi kaikille vaihtareille on varmaan jäänyt mieleen se, miten vaarallinen, turvaton ja pelottava kaupunki San Diego on.

Yhtenä orientaatiopäivänä vaihtareille kävi puhumassa yliopiston kampuspoliisit. Kampuksella on siis oma ”poliisiasema” ja omat poliisinsa, jotka ovat poliiseja siinä missä ketkä tahansa muutkin amerikkalaiset kytät. Poliisit ovat töissä 24/7 valvomassa, että valtakunnassa on rauha ja kaikilla on hyvä mieli. Kampuspoliisien ja monien muiden saarnaajien mukaan kampuksella vaanii jos jonkinmoista raiskaajaa, rosvoa, hämärämiestä ja huumediileriä. Pahuutta vastaan taistellaan muun muassa siten, että yliopistolla järjestetäänkin naisille itsepuolustuskursseja raiskaajien varalta, ja löytyypä yliopistolta myös oma puhelinlinja, johon soittamalla voi ilmoittaa, jos on joutunut varkaan kynsiin tai jos esimerkiksi näkee jotain epätavallista tapahtuvan yliopistoalueella. Lisäksi kampuksella seisoo siellä täällä eräänlaisia security-puhelintolppia, joiden avulla pääsee suoraan kampuspoliisin puheille (jos oma rakas iPhone on vaikka juuri varastettu). Poliiseille voi jopa soittaa iltaisin, jos haluaa käyttää escort-palvelua, ja nyt emme siis puhu mistään maksullisista seuralaisista. Escort-palvelua voi käyttää, jos ei uskalla kulkea yksin ylipiston alueella pimeän aikaan (iltaisin klo 18 on jo täysin pimeää). Eli jos esimerkiksi luento loppuu myöhään tai tulee illalla trolleylla (paikallisella metrolla) SDSU:n metroasemalle ja sieltä pitäisi vielä kävellä n. 10 minuutin matka kotiovelle asti, voi paikalle soittaa escortin, joka saattaa pelokkaan opiskelijan ilmaiseksi kotiin joko autolla tai kävellen. Muutamat vaihtarit ovat jo tätä palvelua käyttäneet hyväksi, mutta itse en taida kehdata. Periaatteet pistää taas vastaan.

Sen lisäksi että vaara voi vaania kotikulmilla, on täällä myös amerikkalaisten mielestä syytä varoa Mehiikkoa eli Meksikoa. Vaihtareita on kehotettu ja melkein jopa kielletty menemästä pelottavaan ja vaaralliseen Meksikoon, jossa huumediilerit ampuu, rosvot vie rahat ja passin ja virkavaltaa pitää lahjoa. Itseäni rupesi jo vaihtariorientaatiossa ärsyttämään eräs keski-ikäinen amerikkalaistantta, joka maalasi todella karun kuvan Meksikosta meille vaihtareille. ”You should go to Hawaii, instead,” täti neuvoi, mikä tuntui minusta ihan naurettavalta. Emmehän mekään Suomessa kiellä vaihto-oppilaita menemästä Venäjälle, vaikka siellä onkin Vladimir Putin. Vai pitäisikö meidänkin ehdottaa, että ”Venäjän sijaan suosittelemme teitä menemään eksoottiselle saarilomalle Ahvenanmaalle”?

Vaihto-oppilaiden joukossa on myös useita meksikolaisia, ja mietinkin siinä sen muorin saarnatessa, että miltähän meksikolaisista vaihto-oppilaista mahtaa tuntua, kun heidän kotimaastaan puhutaan tuollaiseen sävyyn. Eräs meksikolaistyttö halusikin naisen puheenvuoron jälkeen kertoa kaikille oman mielipiteensä ja korjasi, ettei Meksiko ole sen vaarallisempi kuin San Diego, kunhan vaan toimii varovaisesti eikä tee mitään typerää kännipäissään. Tyttö sai raikuvat aplodit ja tantta meni hiljaiseksi. Tänään yliopistomme vieressä oli kuulemma ollut ampumavälikohtaus, jossa poliisi oli ampunut kuoliaaksi jonkun konnan, joten eipä tämä elämä taida paljon erota Meksikon meiningeistä. Eli Tijuana, here I come!

Aikasemmin myös kuvittelin, että Suomi on kauhea holhousyhteiskunta, jossa ei saa tehdä mitään, koska koskaan ei voi tietää, mitä teoista seuraa. No, siinäkin asiassa Yhdysvallat pistää vielä paremmaksi. Täällä ihmisiä komennetaan, ohjataan ja neuvotaan jos jonkinmoisilla kylteillä: älä kulje tästä, paina tuota nappia, mene tuosta, varo tuota… San Diegolaisten lempikyltti taitaa olla ”varo liukasta lattiaa”, jonka voi löytää mistä vain, milloin vain. Tästä kuolemanloukusta varoitetaan keltaisella kartiotörpöllä, vaikka lattia olisi täysin kuiva.

Erikoisimman varoitusmerkin löysin parkkipaikalta (jonne ei muuten saisi mennä iltaisin yksin), jossa sanottiin, että kyseisellä alueella on havaittu olevan myrkyllisiä kaasuja, jotka voivat vahingoittaa etenkin raskaana olevia naisia. Aluksi luulin, että kyseessä on jokin asbestiparkkitalo, mutta ehei. Tällä vaarallisella kemikaalilla viitattiinkin parkkeerattujen autojen pakokaasuun. Ja kyseessähän oli siis ulkoilmaparkkitalo eli ilma kulki vapaasti sisään ja ulos toksisen pakokaasun keskellä. Tässä pitäjässä on sen verran paljon autoja, että jos tuota varoituskylttiä noudattaisi kirjaimellisesti, ei raskaana olevat naiset voisi varmaan asua San Diegossa ollenkaan vaarallisten pakokaasujen vuoksi. Amerikkalaisilla taitaa siis todellakin olla se oikeusjutun pelko syvällä perseessä. Pitäisikö yrittää haastaa joku oikeuteen siitä, että nämä kaiken maailman kieltokyltit rajoittavat minua elämästä vapaasti. Eiköhän perustuslaissa olisi joku pykälä tai alaviite, johon voisin vedota ja viedä jenkkien rahat. Edes yliopiston kampuspoliisi ei voisi minulta tällaista rahojen rosvoamista kieltää.

Home sweet home!

Nytpä sitä on asetuttu taloksi San Diegossa ja totuttauduttu jo vähän amerikkalaiseen elämään. Niin paljon on ehtinyt tapahtua kaikkea uutta ja ihmeellistä parissa päivässä että tästä voisi jo kirjoittaa jonkun sortin novellin. Niinpä taidan tässä keskittyä vain muutamaan mainitsemisen arvoiseen yksityiskohtaan.

Asuntolaan muuttaminen ei ole onnistunut ongelmitta. Tällä hetkellä suurinta päänvainaa aiheuttaa jääkaappi, jota ei voi käyttää. Yksi kämppäkavereistani, joka on ilmeisesti vielä talviloman vietossa, oli jättänyt lomalle lähtiessään ruokansa jääkaappiin ja niinpä nuo muonat on alkaneet elää uutta elämää homeen muodossa. Kaikki tytön ruoat kuin myös jääkaapin pinnat on täynnä kauniita homepesäkkeitä ja lemu on sen mukainen (onneksi haju ei häiritse kuin vain jääkaapin oven aukaistessa). Näytettyäni valokuvan jääkaapista yliopiston henkilökunnalle hekin ymmärsivät ongelmani ja lupasivat hommata siivoojan siivoamaan jääkaapin.

Problem solved? Not even close! Siivojat olivat kuulemma käyneet asunnossa minun ollessa poissa, mutta eivät voineet siivota jääkaappia erittäin surkuhupaisasta amerikkalaisesta syystä. Katsokaas, kun siivoojat eivät voi heittää toisen homeisia ruokia jääkaapista pois ilman ruokien omistajan lupaa ja niinpä he eivät voi myöskään siivota jääkaappia. Kuultuani selityksen nauroin pöyristyneesti sellaiseen you’re kidding -tyyliin ja kysyin, eikö tytölle voitaisi soittaa ja kysyä, saako ruoat heittää menemään, mutta yliopisto ei kuulemma voi tietää, missä päin maailmaa tyttö on ja niinpä hänelle ei voida soittaa. Minulle kerrottiin, että voisin itse poistaa ruoat jääkaapista ja ottaa näin vastuun niiden hävittämisestä, jonka jälkeen siivoojat siivoaisivat jääkaapin, mutta ihan vaan periaatteen ja sen oksettavan hajun vuoksi en aio tässä hometaistelussa antaa periksi. Minä en tullut Kaliforniaan siivoamaan toisten homeisia ruokia! Perkele!

On täällä toki koettu iloisiakin asioita. Olen muun muassa onnistunut löytämään todella hyviä shoppailuapajia ja mielessäni olenkin jo tuhlannut koko vaihtarikassani ihaniin kenkiin, laukkuihin, koruihin, aurinkolaseihin ja Applen elektroniikkaan. Nuo tavarat olen siis ostanut itselleni vain haaveissani, mutta yhteen tuotteeseen piti jo sortua. Kyllähän kunnon collegeopiskelijalla pitää olla collegepaita, joten ostin itselleni SDSU:n (San Diego State University) logolla varustetun hupparin. Pitää katsokaas tunnustaa väriä tuolla kaduilla, mikä onkin tehty erittäin helpoksi yliopistossamme. SDSU on nimittäin osannut brändätä itsensä äärimmäisyyksiin saakka. Yliopiston kirjakaupasta kun löytyy SDSU:n logolla varustettuja paitoja (tytöillle, pojille, lapsille sekä opiskelijoiden vanhemmille ja isovanhemmille omansa), housuja, takkeja, mukeja, kyniä, vihkoja, avaimenperiä ja vauvanvaatteita, just to name a few.

Jos haluaa ostaa muuta kuin yliopistokrääsää, pääsee San Diegossa shoppailemaan kätevästi ihan ilman autoakin yleisillä kulkuvälineillä, mikä on tietääkseni harvinaista herkkua Kaliforniassa. San Diegossa kulkee trolley, joka on Helsingin metroa vastaava menopeli. Tänään ostinkin itselleni 155 dollarilla (117 €) koko kevään kattavan kulkukortin trolleyyn ja linja-autoihin. Erikoista kyllä, metroja kulkee harvemmin kuin Helsingissä, vaikka asukkaita täällä on tuplasti enemmän. Juna-asemat eivät ole kylläkään niin vilkkaita kuin Helsingissä, mikä kertoo jotain siitä, miten san diegolaiset suosivat autolla ajamista julkisten kulkuneuvojen sijaan. Toisaalta autoilun kannatus on ymmärrettävääkin, kun täällä auton tuomat lisäkustannukset eivät ole niin huimat kuin Suomessa. Itsekin saatan jossain vaiheessa vuokrata halpaan hintaan auton käyttööni, mutta ensiksi pitää tottua kaupungin liikenteeseen ihan vaan kävelyvauhdilla.

Tänään tutustuin jo muutamaan vaihtariin (itse asun tällä hetkellä vielä yksin, joten kämppiksiini en ole päässyt tutustumaan), ja huomenna pääsen San Diegon eläintarhaan ihastelemaan pandoja ynnä muita otuksia. Huomenillalla pääsen myös kokemaan, millaista meteliä opiskelijat pitävät yliopiston välisissä koripallo-otteluissa, kun San Diego State Universityn Aztecsit pelaavat ketä lie vastaan. Opiskelijat pääsevät täällä ilmaiseksi kaikkiin yliopiston koripallo-, jalkapallo-, pesäpallo- ynnä muihin urheilumatseihin, joten niitä tapahtumia pitää ehdottomasti käydä ihmettelemässä. Myös liikuntatilojen käyttäminen on ilmaista ja liikuntatilat ovatkin yliopistolla hulppeammat kuin mitä useimmilla suomalaisilla maksullisilla kuntosaleilla. Täältä löytyy spinninghuone, painonnostohuone, kuntosalihuone, ryhmäliikuntahuone, kiipeilyseinä, keilailurata, uima-allas, palloilusalit ja kaikkien noiden tilojen käyttämisen jälkeen pääsee vielä saunaan! Voin siis halutessani shokeerata amerikkalaiset suomalaisella paljaalla pinnalla menemällä saunaan alasti. Jos joku ihmettelee tekosiani, sanon vain ”Oppan Finland style” ja alan ilmaratsastaa lauteilla.

Tässäpä siis tämän hetken kuulumiset. Päivä päivältä paikka alkaa tuntua enemmän kodilta alkushokin hälvennyttyä. Ottaen huomioon, että menossa on vasta kolmas päivä, voisi sopeutumistahdin sanoa olevan melko mukava. Vielä kun saan kämppikset saman katon alle (vaikka ehkä näistä yksinäisistä hektistä pitäisi vaan nauttia vielä kun voi) ja homeen pois jääkaapista, alkaa tämäkin home tuntua enemmän homelta. Ei siis homeelta.

Dream of Californication

Red Hot Chili Peppers siitä aikoinaan lauloi ja David Duchovny – tuo ah niin jumalaisennäköinen FBI:n ufopoliisi – näyttelee samannimisessä sarjassa. Kyse on siis termistä californication, mutta mitä tuo sana oikein tarkoittaa? Minun yli 2000-sivuinen Oxfordin sanakirja ei osaa antaa asiaan vastausta, joten täytyy ottaa Google apuun. Urban Dictionaryn sivuilta löytyy sanalle monia selityksiä, mutta kovimman kannatuksen on saanut nimimerkki pxy abyssin kirjoittama määritelmä. Hänen mukaansa californication tarkoittaa pinnallisuutta, Hollywoodin puskemista kaikkeen ympäri maailman ja voiton tavoittelua hinnalla millä hyvänsä. Red Hot Chili Peppersin kipaleessa californicationia kuvaillaan myös melko karusti. Laulussa kerrotaan Hollywoodin ja elokuvateollisuuden naisille tuomista paineista näyttää kauniilta vaikka plastiikkakirurgin avulla, ja oikea ulkonäkö ja seksi antavat näyttelemisestä unelmoiville nuorille avaimet käsikirjoituksien vuorosanoihin.

Wikipediakin osaa myös antaa yhden ja ehkä myös alkuperäisen merkityksen californaicationille.  Termi oli suosittu 1970-luvulla Yhdysvalloissa, ja sitä käytettiin kuvaamaan huolimatonta ja järjetöntä maasuunnittelua, jolla aikoinaan pilattiin suurin osa Etelä-Kaliforniaa ja myöhemmin myös muita läntisiä osavaltioita. Joidenkin mielestä tällainen maasuunnittelutrendi johtui Kaliforniasta muualle länteen muuttaneista amerikkalaisista, jotka pilattuaan Kalifornian maisemakuvan jatkoivat samalla linjalla muualla läntisessä Yhdysvalloissa.

Jos nuo määritelmät eivät oikein miellytä, voi califronicationin merkitystä pohtia myös kielitieteen avulla, sitä kun satun Jyväskylän yliopistossa opiskelemaan englannin ja suomen kielen osalta. Californication on johdettu verbistä californicate, joka tarkoittaisi suomeksi kalifornialaistaa/kalifornialaistua. Kun siihen lisätään johdin –ation, saadaan substantiivi kalifornialaistaminen/kalifornialaistuminen. Kait.

Voidaan myös ajatella, että sanassa califronication on sulautunut yhteen kaksi englannin kielen sanaa, kuten esimerkiksi sanassa brunch (breakfast + lunch). Tässä meidän tapauksessamme nuo sanat olisivat California ja fornication, joista jälkimmäinen tarkoittaa seksin harrastamista sellaisten ihmisten kesken, jotka eivät ole naimisissa keskenään (kyllä vain, englanninkieliset sievistelijät ovat jopa keksineet oman sanan tuollaiselle hävyttömälle toiminnalle). Tarkoittaako californication siis sittenkin seksiä, jota harrastaa kaksi henkilöä, jotka eivät ole naimisissa keskenään, ja tarkemmin sanottuna akti tapahtuu vielä Kaliforniassa?

Minulle tuo termi kuitenkin tarkoittaa kalifornialaistumista, muttei sillä tavalla ahdistavasti kuten RHCP laulussaan kuvailee tai bxy abyss nettisivuilla kirjoittelee, vaan silleen kivasti: rusketusta puskee väkisin ihoon, kun arska paistaa päivästä toiseen, jokainen päivä on myös kuvainnollisesti yhtä auringonpaistetta, kun elämässä ei ole huolen häivääkään, hampaat muuttuvat valkoisemmiksi ja hymy on herkemmässä, palmupuut lepattelevat Tyyneltämereltä saapuvan hellän tuulen vireen mukana (kyllä kait siellä tuulee, vaikka se tyyni meri onkin?) ja kaikki on vaan ihan pööfekt.

Tällaisin mielikuvin otan ylihuomenna (9.1.) vastaan uuden kotikaupunkini San Diegon, joka sijaitsee Etelä-Kaliforniassa Tyynenmeren rannalla Meksikon rajan tuntumassa. Siellä tulen viettämään seuraavat reilut neljä kuukautta opiskelijavaihdon merkeissä ja odotukset ovat korkealla. Eräs amerikkalainen vaihto-oppilas neuvoi aikoinaan meitä vaihtoon lähtijöitä sanomalla ”don’t expect anything”, mutta vaikeaa se on, kun Kalifornia on jo ennestään niin tuttu televisiosta ja musiikista. Se, että tietämykseni Kaliforniasta perustuu enimmäkseen kuvitteellisiin TV-ohjelmiin ja elokuviin, voidaan tässä kohtaa unohtaa. Minulla on ihan varmasti erittäin realistiset odotukset ja tavoitteet  tälle seikkailulle! Ehkäpä minäkin siis pääsen kokemaan californicationin tulevan kevätlukukauden aikana. Sen, mitä californicationilla tässä tapauksessa nyt tarkoitan, saa kukin päättää ihan itse. Dream of Californication!