Home sweet home!

Nytpä sitä on asetuttu taloksi San Diegossa ja totuttauduttu jo vähän amerikkalaiseen elämään. Niin paljon on ehtinyt tapahtua kaikkea uutta ja ihmeellistä parissa päivässä että tästä voisi jo kirjoittaa jonkun sortin novellin. Niinpä taidan tässä keskittyä vain muutamaan mainitsemisen arvoiseen yksityiskohtaan.

Asuntolaan muuttaminen ei ole onnistunut ongelmitta. Tällä hetkellä suurinta päänvainaa aiheuttaa jääkaappi, jota ei voi käyttää. Yksi kämppäkavereistani, joka on ilmeisesti vielä talviloman vietossa, oli jättänyt lomalle lähtiessään ruokansa jääkaappiin ja niinpä nuo muonat on alkaneet elää uutta elämää homeen muodossa. Kaikki tytön ruoat kuin myös jääkaapin pinnat on täynnä kauniita homepesäkkeitä ja lemu on sen mukainen (onneksi haju ei häiritse kuin vain jääkaapin oven aukaistessa). Näytettyäni valokuvan jääkaapista yliopiston henkilökunnalle hekin ymmärsivät ongelmani ja lupasivat hommata siivoojan siivoamaan jääkaapin.

Problem solved? Not even close! Siivojat olivat kuulemma käyneet asunnossa minun ollessa poissa, mutta eivät voineet siivota jääkaappia erittäin surkuhupaisasta amerikkalaisesta syystä. Katsokaas, kun siivoojat eivät voi heittää toisen homeisia ruokia jääkaapista pois ilman ruokien omistajan lupaa ja niinpä he eivät voi myöskään siivota jääkaappia. Kuultuani selityksen nauroin pöyristyneesti sellaiseen you’re kidding -tyyliin ja kysyin, eikö tytölle voitaisi soittaa ja kysyä, saako ruoat heittää menemään, mutta yliopisto ei kuulemma voi tietää, missä päin maailmaa tyttö on ja niinpä hänelle ei voida soittaa. Minulle kerrottiin, että voisin itse poistaa ruoat jääkaapista ja ottaa näin vastuun niiden hävittämisestä, jonka jälkeen siivoojat siivoaisivat jääkaapin, mutta ihan vaan periaatteen ja sen oksettavan hajun vuoksi en aio tässä hometaistelussa antaa periksi. Minä en tullut Kaliforniaan siivoamaan toisten homeisia ruokia! Perkele!

On täällä toki koettu iloisiakin asioita. Olen muun muassa onnistunut löytämään todella hyviä shoppailuapajia ja mielessäni olenkin jo tuhlannut koko vaihtarikassani ihaniin kenkiin, laukkuihin, koruihin, aurinkolaseihin ja Applen elektroniikkaan. Nuo tavarat olen siis ostanut itselleni vain haaveissani, mutta yhteen tuotteeseen piti jo sortua. Kyllähän kunnon collegeopiskelijalla pitää olla collegepaita, joten ostin itselleni SDSU:n (San Diego State University) logolla varustetun hupparin. Pitää katsokaas tunnustaa väriä tuolla kaduilla, mikä onkin tehty erittäin helpoksi yliopistossamme. SDSU on nimittäin osannut brändätä itsensä äärimmäisyyksiin saakka. Yliopiston kirjakaupasta kun löytyy SDSU:n logolla varustettuja paitoja (tytöillle, pojille, lapsille sekä opiskelijoiden vanhemmille ja isovanhemmille omansa), housuja, takkeja, mukeja, kyniä, vihkoja, avaimenperiä ja vauvanvaatteita, just to name a few.

Jos haluaa ostaa muuta kuin yliopistokrääsää, pääsee San Diegossa shoppailemaan kätevästi ihan ilman autoakin yleisillä kulkuvälineillä, mikä on tietääkseni harvinaista herkkua Kaliforniassa. San Diegossa kulkee trolley, joka on Helsingin metroa vastaava menopeli. Tänään ostinkin itselleni 155 dollarilla (117 €) koko kevään kattavan kulkukortin trolleyyn ja linja-autoihin. Erikoista kyllä, metroja kulkee harvemmin kuin Helsingissä, vaikka asukkaita täällä on tuplasti enemmän. Juna-asemat eivät ole kylläkään niin vilkkaita kuin Helsingissä, mikä kertoo jotain siitä, miten san diegolaiset suosivat autolla ajamista julkisten kulkuneuvojen sijaan. Toisaalta autoilun kannatus on ymmärrettävääkin, kun täällä auton tuomat lisäkustannukset eivät ole niin huimat kuin Suomessa. Itsekin saatan jossain vaiheessa vuokrata halpaan hintaan auton käyttööni, mutta ensiksi pitää tottua kaupungin liikenteeseen ihan vaan kävelyvauhdilla.

Tänään tutustuin jo muutamaan vaihtariin (itse asun tällä hetkellä vielä yksin, joten kämppiksiini en ole päässyt tutustumaan), ja huomenna pääsen San Diegon eläintarhaan ihastelemaan pandoja ynnä muita otuksia. Huomenillalla pääsen myös kokemaan, millaista meteliä opiskelijat pitävät yliopiston välisissä koripallo-otteluissa, kun San Diego State Universityn Aztecsit pelaavat ketä lie vastaan. Opiskelijat pääsevät täällä ilmaiseksi kaikkiin yliopiston koripallo-, jalkapallo-, pesäpallo- ynnä muihin urheilumatseihin, joten niitä tapahtumia pitää ehdottomasti käydä ihmettelemässä. Myös liikuntatilojen käyttäminen on ilmaista ja liikuntatilat ovatkin yliopistolla hulppeammat kuin mitä useimmilla suomalaisilla maksullisilla kuntosaleilla. Täältä löytyy spinninghuone, painonnostohuone, kuntosalihuone, ryhmäliikuntahuone, kiipeilyseinä, keilailurata, uima-allas, palloilusalit ja kaikkien noiden tilojen käyttämisen jälkeen pääsee vielä saunaan! Voin siis halutessani shokeerata amerikkalaiset suomalaisella paljaalla pinnalla menemällä saunaan alasti. Jos joku ihmettelee tekosiani, sanon vain ”Oppan Finland style” ja alan ilmaratsastaa lauteilla.

Tässäpä siis tämän hetken kuulumiset. Päivä päivältä paikka alkaa tuntua enemmän kodilta alkushokin hälvennyttyä. Ottaen huomioon, että menossa on vasta kolmas päivä, voisi sopeutumistahdin sanoa olevan melko mukava. Vielä kun saan kämppikset saman katon alle (vaikka ehkä näistä yksinäisistä hektistä pitäisi vaan nauttia vielä kun voi) ja homeen pois jääkaapista, alkaa tämäkin home tuntua enemmän homelta. Ei siis homeelta.