Bad boys, bad boys. Whatcha gonna do, whatcha gonna do when they come for you?

Uutta informaatiota on tullut joka tuutista varmaan enemmän kuin mitä tulevat yliopistokurssit tarjoavat yhteensä, eli ensimmäinen viikko San Diegossa on mennyt vaihtareiden orientaatiossa. Yliopisto on tarjonnut paljon tietoa kursseille ilmoittautumisesta, muista akateemisista asioista, terveysvakuutuksesta ja kampuksella asumisesta, mutta päällimmäiseksi kaikille vaihtareille on varmaan jäänyt mieleen se, miten vaarallinen, turvaton ja pelottava kaupunki San Diego on.

Yhtenä orientaatiopäivänä vaihtareille kävi puhumassa yliopiston kampuspoliisit. Kampuksella on siis oma ”poliisiasema” ja omat poliisinsa, jotka ovat poliiseja siinä missä ketkä tahansa muutkin amerikkalaiset kytät. Poliisit ovat töissä 24/7 valvomassa, että valtakunnassa on rauha ja kaikilla on hyvä mieli. Kampuspoliisien ja monien muiden saarnaajien mukaan kampuksella vaanii jos jonkinmoista raiskaajaa, rosvoa, hämärämiestä ja huumediileriä. Pahuutta vastaan taistellaan muun muassa siten, että yliopistolla järjestetäänkin naisille itsepuolustuskursseja raiskaajien varalta, ja löytyypä yliopistolta myös oma puhelinlinja, johon soittamalla voi ilmoittaa, jos on joutunut varkaan kynsiin tai jos esimerkiksi näkee jotain epätavallista tapahtuvan yliopistoalueella. Lisäksi kampuksella seisoo siellä täällä eräänlaisia security-puhelintolppia, joiden avulla pääsee suoraan kampuspoliisin puheille (jos oma rakas iPhone on vaikka juuri varastettu). Poliiseille voi jopa soittaa iltaisin, jos haluaa käyttää escort-palvelua, ja nyt emme siis puhu mistään maksullisista seuralaisista. Escort-palvelua voi käyttää, jos ei uskalla kulkea yksin ylipiston alueella pimeän aikaan (iltaisin klo 18 on jo täysin pimeää). Eli jos esimerkiksi luento loppuu myöhään tai tulee illalla trolleylla (paikallisella metrolla) SDSU:n metroasemalle ja sieltä pitäisi vielä kävellä n. 10 minuutin matka kotiovelle asti, voi paikalle soittaa escortin, joka saattaa pelokkaan opiskelijan ilmaiseksi kotiin joko autolla tai kävellen. Muutamat vaihtarit ovat jo tätä palvelua käyttäneet hyväksi, mutta itse en taida kehdata. Periaatteet pistää taas vastaan.

Sen lisäksi että vaara voi vaania kotikulmilla, on täällä myös amerikkalaisten mielestä syytä varoa Mehiikkoa eli Meksikoa. Vaihtareita on kehotettu ja melkein jopa kielletty menemästä pelottavaan ja vaaralliseen Meksikoon, jossa huumediilerit ampuu, rosvot vie rahat ja passin ja virkavaltaa pitää lahjoa. Itseäni rupesi jo vaihtariorientaatiossa ärsyttämään eräs keski-ikäinen amerikkalaistantta, joka maalasi todella karun kuvan Meksikosta meille vaihtareille. ”You should go to Hawaii, instead,” täti neuvoi, mikä tuntui minusta ihan naurettavalta. Emmehän mekään Suomessa kiellä vaihto-oppilaita menemästä Venäjälle, vaikka siellä onkin Vladimir Putin. Vai pitäisikö meidänkin ehdottaa, että ”Venäjän sijaan suosittelemme teitä menemään eksoottiselle saarilomalle Ahvenanmaalle”?

Vaihto-oppilaiden joukossa on myös useita meksikolaisia, ja mietinkin siinä sen muorin saarnatessa, että miltähän meksikolaisista vaihto-oppilaista mahtaa tuntua, kun heidän kotimaastaan puhutaan tuollaiseen sävyyn. Eräs meksikolaistyttö halusikin naisen puheenvuoron jälkeen kertoa kaikille oman mielipiteensä ja korjasi, ettei Meksiko ole sen vaarallisempi kuin San Diego, kunhan vaan toimii varovaisesti eikä tee mitään typerää kännipäissään. Tyttö sai raikuvat aplodit ja tantta meni hiljaiseksi. Tänään yliopistomme vieressä oli kuulemma ollut ampumavälikohtaus, jossa poliisi oli ampunut kuoliaaksi jonkun konnan, joten eipä tämä elämä taida paljon erota Meksikon meiningeistä. Eli Tijuana, here I come!

Aikasemmin myös kuvittelin, että Suomi on kauhea holhousyhteiskunta, jossa ei saa tehdä mitään, koska koskaan ei voi tietää, mitä teoista seuraa. No, siinäkin asiassa Yhdysvallat pistää vielä paremmaksi. Täällä ihmisiä komennetaan, ohjataan ja neuvotaan jos jonkinmoisilla kylteillä: älä kulje tästä, paina tuota nappia, mene tuosta, varo tuota… San Diegolaisten lempikyltti taitaa olla ”varo liukasta lattiaa”, jonka voi löytää mistä vain, milloin vain. Tästä kuolemanloukusta varoitetaan keltaisella kartiotörpöllä, vaikka lattia olisi täysin kuiva.

Erikoisimman varoitusmerkin löysin parkkipaikalta (jonne ei muuten saisi mennä iltaisin yksin), jossa sanottiin, että kyseisellä alueella on havaittu olevan myrkyllisiä kaasuja, jotka voivat vahingoittaa etenkin raskaana olevia naisia. Aluksi luulin, että kyseessä on jokin asbestiparkkitalo, mutta ehei. Tällä vaarallisella kemikaalilla viitattiinkin parkkeerattujen autojen pakokaasuun. Ja kyseessähän oli siis ulkoilmaparkkitalo eli ilma kulki vapaasti sisään ja ulos toksisen pakokaasun keskellä. Tässä pitäjässä on sen verran paljon autoja, että jos tuota varoituskylttiä noudattaisi kirjaimellisesti, ei raskaana olevat naiset voisi varmaan asua San Diegossa ollenkaan vaarallisten pakokaasujen vuoksi. Amerikkalaisilla taitaa siis todellakin olla se oikeusjutun pelko syvällä perseessä. Pitäisikö yrittää haastaa joku oikeuteen siitä, että nämä kaiken maailman kieltokyltit rajoittavat minua elämästä vapaasti. Eiköhän perustuslaissa olisi joku pykälä tai alaviite, johon voisin vedota ja viedä jenkkien rahat. Edes yliopiston kampuspoliisi ei voisi minulta tällaista rahojen rosvoamista kieltää.